Satoa odotellessa...

Saimme äitini kanssa viime keväänä varsinaisen kuningasidean istuttaa jätti- ja kesäkurpitsoita avomaankurkkujen ohella ympäri pihamaata. Ensin kasvatimme siemenet taimiksi sisällä ja kesäkuussa panimme ne maahan kasvamaan. Emme tietenkään istuttaneet yhtä lajia tiettyyn paikkaan tai rivistöön, sillä kasvituntemuksemme ei riittänyt erottelemaan toisistaan hyvin samalta näyttäviä taimia; jokainen tuli vaan tiputettua johonkin kohtaan kasvimaata. Vasta myöhemmin saimme tietää senkin, että jättikurpitsat eivät innostu naapuritaimista alle puolen metrin säteellä.

Ensimmäinen huomioitava kehitys tapahtui jo heti istutuksen jälkeen. Kurpitsoiden (myöhemmin saimme tosiaan tietää niiden olevan kurpitsoja) lehdet kasvoivat hervottoman kokoisiksi ja alkoivat vallata myös kukkapenkkiä. Myöhemmin ne laajensivat reviirinsä käsittämään osaa pihatiestämme ja naapurin yrtti-istutuksista. Yllätysvieraista muodostui pikkuhiljaa stressin aihe, koska piti ehtiä varoittamaan tulijoita tielle pyrkivästä kurpitsasta. Ehkä varoituskyltti olisi säästänyt naapurimmekin huvittuneisuudelta, jota he varmasti saivat meidän juostessa kilpaa pää kolmantena jalkana kurpitsoiden luokse. Yritin kyllä siirtääkin kurpitsaa pois tieltä, mutta kurpitsoita itse kasvattaneet tietävät, kuinka lujasti ne tarttuvat rihmoillaan vaikka pitkään nurmikkoon.

Kasveista ensiksi tuotti hedelmää kesäkurpitsa. Ihanan kuuman hellekesän ansiosta saimme lähes joka päivä kerättyä yhden maukkaan kesäkurpitsan. Niiden paljous pisti toisinaan kekseliäisyyden koetukselle. Oikeastaan heinäkuun ruokavalio oli todella kesäkurpitsapainotteinen: kesäkurpitsapastaa, -keittoa, täytettyjä kesäkurpitsoita, antipasto-viipaleita, piirakkaa ja kaikenlaisia muita variaatioita. Ehdottomaksi hitiksi nousi halloum-kesäkurpitsa -yhdistelmä.

Kurkkujen osa oli muita surkeampi. Epäedullisesti niiden taimet olivat kulkeutuneet kauaksi toisistaan ja olivat kauttaaltaan kesäkurpitsojen piirittämiä. Ehdimme jo luovuttaa toivomme niiden kanssa, kunnes yllätykseksi elokuun alussa lehden alta pilkisti tosiaankin kurkun alku. Normaalisti avomaankurkut ovat n. 15 cm pitkiä, paksuja kurkkuja. Meidän kurkkumme olivat erilaisia. Ne muistuttivat toisesta päästä tavallista kurkkua, mutta puolessa välissä kurkkuosio muuttui kapeaksi ja kaupan kurkun muotoiseksi. Makutestestien jälkeen teimme diagnoosin: Kurkut olivat risteytyneet lähimpänä olevien kesäkurpitsoiden kanssa ja muodostaneet samalla kummallisia kromosomiyksilöitä. Kaikki mutaatiot silti syötiin omituisesta mausta huolimatta.

Viimeisenä on siis jäljellä jättikurpitsa. Peitimme kurpitsat eilen harsolla viilenevän sään takia ja karsimme pilaantuneita yksilöitä pois. Täytyy toivoa, että mikään etanoiden pataljoona ei saa päähänsä hyökätä niiden kimppuun. Nähtäväksi jää, saadanko pitää ensimmäiset kurpitsajuhlat sadonkorjuun päätteeksi. Tekstiä ainakin tästä tuli kiitettävästi, vaikka aihealue onkin niin vieras kuin viherpeukalointi :D

Kurpitsat tulossa tielle. Voi olla ehkä puhdasta mielikuvitusta, mutta pystyssä olevat varret näyttävät mielestäni ihan liikaa tuntosarvilta.

Mustana, kiitos.

Juttelimme Wienistä ja tulevasta matkastamme parin ystävän kesken. "Sieltähän se kahvilakulttuuri on lähtenyt!" tokaisi selvästi meistä sivistynein. Tämän jälkeen seurasi hiljaisuus, jonka rikkoi vasta toisen tuttavani ihmettelevä kommentti: "Niin minne? Eikö sieltä enää saa edes sacherkakkua?"

Onneksi se ei ollut lähtenyt Itävallan pääkaupungista lopullisesti vaan levinnyt muihinkin maihin. Jopa Suomessakin kahvilat ovat tainneet jäädä pysyvästi katukuvaan. Noin kaksi vuotta sitten hämmästyin löytäessäni aidon kahvilafiiliksen Raumalta, Café Salista. Sali on julkisivultaan tyylikäs mutta vaatimaton Rauman torin laidalla vanhassa, kauppahallina toimineessa talossa oleva kahvila. Kun astuin sisään ensimmäistä kertaa, jäin tuijottamaan silmät pyöreinä sisutuksen upeaa toteutusta; tila oli avara, ja vaaleita seiniä koristivat pariisilaismaisemataulut, jotka viimeistään veivät ajatukset pois Suomesta ja loskasta (taisi olla se lumeton talvi). Tilasin espresson ja siemailin sen seinän viereisessä pyödässä kirjaimmellisesti aux pieds de la tour Eiffel samalla katsellen seinäkellosta Pariisin aikaa.

Salista on pikkuhiljaa muodostunut jokaiseen Rauman-reissuun kuuluva traditio. Kakut ovat ihania ja erikoiskahveja löytyy kiitettävän pitkä lista jokaiseen makuun. Hyvä puoli Salissa moniin muihin suomalaiskahviloihin verrattuna on "tarjotinongelman" hoito. Kahvien ja pullien tai lounassalaattien jälkeen ei tarvitse vaivata päätään etsimällä keräyspistettä, vaan henkilökunta hakee tarjottimet tyhjistä pöydistä. Ainoa asia, jota jaksan kaivata oikeastaan kaikkialla Alppien pohjoispuolella on tiskiespresso: se jonka voi kiireessä napata istuutumatta ja josta ei tarvitse maksaa enempää kuin ykkösellä alkavan summan.

Soufflé

Koulut ovat taas lähteneet käyntiin ja lomat ainakin pian kaikilla lopussa. Vaikka paluu arkeen tuntuu aika nihkeältä, on blogin päivittämiseen löytynyt aikaa jostain tästä lomattomuudesta. Katselin äsken Jamie Oliverin ruokaohjelman uusintoja: ei kannata! Jos sattuu asumaan nimittäin jossain Länsi-Suomen perukoilla, on aika varmaa, ettei kyläkaupasta löydy mulloa, venussimpukoita tai banaanin lehtiä.

No mutta angstaukset sikseen ja itse asiaan. Kohokkaan tein jo joskus aikaisemmin, mutta nyt vasta saan sen tänne postattua. Sen tekeminen pelotti vähän, ja ajattelin, että kohokkaan saaminen kohoavaksi on vaikeakin tehtävä. Onneksi olin väärässä: kohokas nousi kuin unelma. Unohdin vain soufflé-säännön nro. 1 "Ajoitus, ajoitus, ajoitus ja muista varmistaa, että vieraasi ovat ajoissa paikalla. Kohokas ei odota." Ja niinhän siinä kävi. Unelma kutistui sitkeäksi, nihkeäksi ja lättänäksi vuoan pohjalle. Nautiskelin silti omani kuohkeana ilman kyseisen myöhästyneen vieraan seuraa. Kannattaa tosiaan tehdä kohokkaat pieniin vuokiin ison sijasta.

4-6 pientä kohokasvuokaa

3 rkl siivilöityjä jauhoja
2 dl maitoa
3/4 dl sokeria
4 munaa

2 rkl voita

5 munanvalkuaista(neljästä munasta + yksi ylimääräinen)

hyppysellinen suolaa
1 rkl sokeria
2 rkl vaniljaesanssia
tomusokeria

Voitele vuokien sisäpuoli, kierittele sokeria niin, että se peittää tasaisesti reunat ja pohjan.
Vatkaa kattilassa jauhot tilkkaseen maitoa. Kun seos on tasaista, vatkaa siihen loput maidosta ja sokeri. Sekoittele seosta kohtalaisella lämmöllä kunnes seos sakoaa ja alkaa kiehua. Keitä vielä pieni hetki koko ajan sekoittaen. Ota pois levyltä ja vatkaa n.2 min niin että kastike jäähtyy hieman.
Erota munista valkuaiset kulhoon. Vatkaa keltuaiset heti yksitellen jäähtyneeseen kastikkeeseen.
Vatkaa kastikkeen sekaan 1 rkl voita. Kaavi kastike kattilan reunoista lastalla. Lisää loput voista estämään nokareina kastikkeen pinnalle estämään kalvon muodostumista. Kuumenna uuni 200 C.
Vatka valkuaisia ja suolaa, kunnes alkaa muodostua pehmeitä huippuja. Sirota 1 rkl sokeria sekaan ja vatkaa kovaksi vaahdoksi.
Vatkaa vaniljaesanssi kastikkeeseen. Sekoita siihen neljännes vatkatuista valkuaisista. Hämmennä loput varovasti sekaan.

Kaada kohokasseos vuokiin niin että kuhunkin sitä tulee hieman yli puoleen väliin.
Pane vuoat uunin keskiosaan ja alenna lämpö 190 asteeseen. Kun kohokkaat n.15 min. kuluttua ovat alkaneet kohota ja ruskistua, sirota pinnalle tomusokeria. Ota pois uunista, kun kohokkaat ovat paistuneet n.30 min. Testaa vielä kypsyys tikulla. Tarjoa heti.

Risotto ai gamberi

Vähän on kulunut aikaa viimeisestä postauksesta. Täytyy myöntää, että kokkailutkin on tainnut jäädä alkuvuodesta vähemmälle. Jättikatkarapurisottoa nyt viikonlopun kunniaksi. Tämän hyvän ja helpon reseptin huomasin jostain italialaisesta naistenlehdestä. Jos käyttää pakasteisia katkarapuja, kannattaa tarkistaa ne oikeat sulatusmenetelmät pussin kyljestä. Itse ainakin olen onnistunut monta kertaa 'vahingossa' paistamaan niitä liikaa, jonka seurauksena niistä on tullut ihan kumimaisia. Sahrami on kiva lisä risottoon ja antaa väriä. Hintakin on silti ihan mukava, mutta säästämällä siitä riittää moneen kertaan, sillä sitä ei todellakaan tarvitse laittaa kuin ihan vähän. Muuten kaikki muut ruuan maut peittyvät.

1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
250g jättikatkarapuja
1 sipuli
40g voita
350g risottoriisiä(miel. arborio)
½ lasi kuivaa valkoviiniä
1 kalaliemikuutio (valmiina 0,5 litraa)
pari hyppysellistä sahramia
1 rkl tomaattipyreétä
suolaa
appelsiinin raastettu kuori
koristeluun appelssiinin viipaleita


Kuumenna pari ruokalusikallista oliiviöljyä pannulla ja lisää valkosipulin kynsi. Lisää jättikatkaravut ja anna maustua noin viisi minuuttia keskilämmöllä. Ota valkosipuli pois ja siirrä pannu levyltä.
Silppua sipuli ja laita toiselle pannulle 20g voita ja hieman öljyä. Freesaa sipulia ja lisää joukkoon riisii ja anna sen ruskistua. Kaada joukkoon valkoviini ja lisää kauhallinen lämmintä kalalientä, johon on ensin sekoitettu sahrami ja tomaattipyreé. Keitä riisiä 13 minuuttia lisäillen pienissä erissä kaiken kalaliemestä(0,5l), hämmennä riisiä usein.
Lisää suolaa maun mukaan, yhdistä jättikatkaravut ja riisi ja kuumenna minuutin ajan. Siirrä sen jälkeen pannu levyltä ja notkista risotto lisäämällä 20g voita ja raastettu appelssiinin kuori.

Zabaione

Jos kärsit ideapulasta, laiskuudesta, ajanpuutteesta, makeannälästä tai vaikka niistä kaikista yhtä aikaa, tässä on erinomainen jälkiruokaresepti kokeiltavaksi. Zabaione on alunperin Etelä-Italiasta kotoisin oleva makea ruokalaji. Marsala-viinin antaa sille pehmeän ja herkullisen maun. Valmistus on todellakin nopeaa ja sen voi tehdä helposti pääruuan jälkeenkin. Suosittelen ohjeen lukemista läpi hyvin ennen valmistuksen aloittamista ja tarvittavien aineiden esilleottoa, sillä kokatessa en ainakaan ehtinyt sitä tekemään. Zabaionen voi tarjota suoraan lämpimänä tai jäähdyttää jääkaapissa ennen tarjoilua. Jossain päin Italian maaseutua sitä syödään jopa aamupalaksi! Zabaionen seuraksi voi laittaa tarjolle vaikka tuoreita mansikoita, keksejä tai sokerikakkua. Vain mielikuvitus rajana.


Kuudelle:


6 munankeltuaista
6 rkl sokeria
1,2 dl Marsala-viiniä
(kanelijauhetta)


Kaada vettä noin viisi senttiä haude- tai kerroskattilan pohjalle, laita se keskilämmölle ja kuumenna kiehuvaksi. Voit käyttää tässä myös kahta tavallista kattilaa päällekkäin. Laita silloin enemmän vettä.


Sekoita keltuaiset, sokeri ja vajaa ruokalusikallinen vettä yhteen ylimmäisessä kattilassa. Pidä alimmaisen kattilan vesi poreilevan kuumana ja jatka sekoittamista kunnes seos on tasaista.


Kaada hitaasti Marsala seokseen voimakkaasti sekoittaen.


Vispaa seosta kunnes se on väriltään vaalean keltaista ja koostumukselta kuohkeaa ja kevyttä. Lisää halutessasi joukkoon ripaus kanelia.

Bagelit

On kivaa aina välillä tehdä kunnon aamiainen ja aloittaa päivä tuoreilla, itse leivotuilla sämpylöillä tai tässä tapauksessa bageleilla. Bagelit ovat yleisiä aamiais-ja lounasrinkeileitä Yhdysvalloissa, mutta trendi on näyttänyt rantautuvan Suomeenkin Arnoldsin ja muiden kahvilaketjujen myötä. Ei oikeastaan ole ihme, että bageleita tehdään mielellään. Rinkelit on aika yksinkertaista valmistaa ja yleensä kaapista löytyy valmiksii kaikki tarvittavat aineet. Itse laitoin puolet jauhoista täysjyvägrahamia eikä bageleista tullut yhtään sen hassumpia. Päälle ripoteltavia seesaminsiemeniä ei ollut kaapissa, joten ne jäi laittamatta.

2½dl vettä
25g hiivaa tai kuivahiivaa pussi
1 tl suolaa
2 rkl sokeria
n. 6 dl vehnäjauhoja
½dl öljyä tai sulatettua margariinia

Keittämiseen:
1½ l vettä
2 tl suolaa

Voiteluun:
munaa

Pinnalle:
seesaminsiemeniä tai muita siemeniä

Liuota kädenlämpöiseen veteen hiiva. Lisää suola sokeri ja osa jauhoista. Vatkaa vellimmäisen löysää seosta hetken aikaa.

Alusta taikinaan loput jauhot sekä loppuvaiheessa rasva.

Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa peitettynä.

Jaa tanko n. 18 palaan. Leivo paloista 20 cm pituiset taikinanauhat. Tee nauhoista rinkeleitä ja pyöritä niiden liitoskohdat hyvin kiinni.

Laita rinkelit pellille leivinpaperille siksi aikaa kunnes kaikki on leivottu. Keitä rinkelit välittömästi.

Kuumenna vesi laakeassa kattilassa kiehuvaksi ja mausta suolalla. Pane muutama rinkeli kerrallaan kiehuvaan veteen ja anna kiehua n.10 sekuntia.

Nosta rinkelit reikäkauhalla pellille ja anna kohota 10-15 min peittämättä.

Voitele rinkelit munalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.

Paista rinkeleitä uunissa 225 asteessa yläritilätasolla hieman alle 20 min.

Halkaise jäähtyneet rinkelit ja tarjoile kinkun ja tuorejuuston kanssa. Voi myös laittaa kylmäsavulohta ja salaatinlehtiä.

Pakasta ylimääräiset rinkelit halkaistuna.

Porkkanainen kakku

Taas vaihteeksi teki mieli jotain hyvää kahvin kanssa ja löysinpä sitten tällaisen reseptin. Kakun olisi voinut tehdä myös irtopohjavuokaan ja koristella sen jälkeen vaikka tomusokerikuorrutuksella, mutta kaapissa ei ollut tarvittavia aineita. Tein sitten peruskuivakakun, vaikka reseptissä onkin vähän poikkeavat aineet -esimerkiksi voin tilalla öljyä, joka on kyllä 1000 kertaa terveellisempää. Kakku osoittautui todella maukkaaksi ja maku parani vielä seuraavana päivänä.

5-7 (350g) porkkanaa
3 kananmunaa
3 dl sokeria
n. 1½ dl öljyä
3½ dl vehnäjauhoja
2tl kanelia
1tl soodaa
1tl leivinjauhetta

Vuokaan hieman voita ja korppujauhoja

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää öljy ja porkkanaraaste. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.

Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja kumoa.